10 viikkoa hujahti hetkessä
Nyt oltu muutama päivä lumisessa Suomessa ja kyllä on käynyt mielessä, että kyllä lämpimässä onkin mukavaa, kun heti ensimmäisenä aamuna sai lähteä lumitöihin.
Viimeiset pari viikkoa sujuivat hyvin Tanzaniassa. Töissä saimme varmistettua tulevia tapahtumia. Pojille tulee uutta ohjelmaa mm. kädentaito opetusta, aloittavat moottoripyörän huoltamisen opetuksella. Ensinmäisellä kertaa mekanikko esitteli työkaluja ja miten pyörää hieman puretaan ja kasataan. Pojat olivat erittäin innoissaan tästä oppitunnista.
Lisäksi löysimme työkaverini kanssa puutarhurin joka lupasi tulla opettamaan kotipuutarhan perustamista, jotta poikien olisi mahdollisuus opettaa tätä kotonaan ja saada näin hankittua lisää ravintoa perheelle tai mahdollisesti kasvattaa näitä jopa myyntiin.
Työkaverini pitää myös ensiapukurssin pojille.
Viimeisen viikon aluksi pidin "loppukokeet" matematiikasta, koko alueesta jota olimme opiskelleet. Tyytyväinen täytyy olla, kaikki saivat vähintään puolet oikein ja kaksi melkein täydet pisteet. Kaikki hallitsivat yhteen-, vähennys-, kerto- ja hiukan jakolaskua. lisäksi mittayksikkö muutokset ja geometria tulivat tutuiksi. Shakkiakin ehdimme vielä pelaamaan ja voitinkin pari viimeistä ottelua, mutta vielä pojat jäi voiton puolelle, tilanteeksi jäi 7-6 pojille.
Työssäoppimisjakso oli oikein mukava ja opettavainen ja olen tyytyväinen, että loppujenlopuksi päädyin tänne nuorisovankilaan töihin. Pojat olivat oikein kohteliaita ja mukavia sekä innokkaita oppimaan uutta. Toivottavasti saimme vaikutettua poikiin siten, että he eivät enään tänne palaa,
Työpaikan henkilökunta antoi vapaatkädet omantyön suunnitteluun mikä toisaalta on hieno asia, mutta vaatii myös paljon oma-aloitteisuutta työn suunnittelussa. Opettavaisin asia itselleni oli miten ilmaisen ja saan ymmärretyksi itseni, kun aina ei ole yhteistä kieltä, eikä myöskään paljon apuvälineitä ole tarjolla.
Tilaamani 400 rannerengastakin valmistuivat ja ilmeet olivat sanoinkuvaamattomat kun laskin 750.000 tzh pöytään. Sam ja yksi toinen poika saivat tästä suurimman osan, mutta myös muut pojat saivat pienet siivut, sen mukaan miten jokainen oli urakassa auttanut. Tätä projektia kävimme myös läpi pienenä yrittäjyyskasvatua projektina. Laskimme kustannuksia ja aikaa mitä tähän meni sekä mitä siitä jäi palkaksi. Ihan kohtuullisesti siitä jäi paikalliseen palkkatasoon verrattuna.
Viimeisenä viikonloppuna oli myös matkamessut Yliopiston urheilustadionilla. Siellä oli paikalla matkanjärjestäjiä ja majoituksen tarjoajia sekä kolutuksen tarjoajia. Tämä tilaisuus olisi pitänyt vaan olla jo tullessa niin olisi saanut hyviä ideoita. Itseäni myös kiehtoi muuan koulutus mahdollisuus. Tarjolla oli yhden lukuvuoden kestävä Safarimanagerin kurssi, siinä voisi olla hieno homma.
Moshi oli mukava rauhallinen ja turvallisen tuntuinen kaupunki sekä erittäin siisti. Tästä mainitsinkin järjestömme henkilökunnalle ja he kertoivat, että Moshi on yksi Tanzanian siisteimpiä kaupunkeja. Kuitenkin aina pitää olla varovainen, meidänkin porukasta yksi joutui ryöstön kohteeksi, kun ohi ajavan moottoripyörän matkustaja nappasi häneltä käsilaukun, tästä meitä kyllä varoitettiin heti aluksi, että näi voi käydä.
Ehkä voisimme myös ottaa jotain asioita omaksemme tästä paikallisesta "Pole Pole" kulttuurista. Täällä ei aina ole mahdoton kiire ja stressi, silti asiat hoituvat. Tähän kyllä auttaa se, että työntekijöitä on paljon ja heistä ei puristeta viimeisiä irti. Hyvä esimerkki on paikalliset huoltoasemat, jos on neljä pumppua käytössä niin joka pumpulla on oma työntekijänsä joka rahastaa ja tankkaa. Tätä tietysti helpottaa "hieman" Suomea edullisempi palkkataso.
Voin kyllä suositella kaikille opiskelijoille ja miksei muillekkin, tällaista kansainvälistä jaksoa opiskeluihinsa ja elämäänsä. Antaa paljon, mutta vaatii myös itseltä aktiivisuutta etsiä, tutkia ja lähteä mukaan paikalliseen kulttuuriin.
Itse näin ja koin paljon hienoja hetkiä ja asioita sekä tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja sain toteutettua yhden lapsuuteni unelman, kun pääsin joululomalla Safarille
Asante sana kwa kila mtu ambaye alikuwa kwenye safari hii.
Viimeiset pari viikkoa sujuivat hyvin Tanzaniassa. Töissä saimme varmistettua tulevia tapahtumia. Pojille tulee uutta ohjelmaa mm. kädentaito opetusta, aloittavat moottoripyörän huoltamisen opetuksella. Ensinmäisellä kertaa mekanikko esitteli työkaluja ja miten pyörää hieman puretaan ja kasataan. Pojat olivat erittäin innoissaan tästä oppitunnista.
Lisäksi löysimme työkaverini kanssa puutarhurin joka lupasi tulla opettamaan kotipuutarhan perustamista, jotta poikien olisi mahdollisuus opettaa tätä kotonaan ja saada näin hankittua lisää ravintoa perheelle tai mahdollisesti kasvattaa näitä jopa myyntiin.
Työkaverini pitää myös ensiapukurssin pojille.
Viimeisen viikon aluksi pidin "loppukokeet" matematiikasta, koko alueesta jota olimme opiskelleet. Tyytyväinen täytyy olla, kaikki saivat vähintään puolet oikein ja kaksi melkein täydet pisteet. Kaikki hallitsivat yhteen-, vähennys-, kerto- ja hiukan jakolaskua. lisäksi mittayksikkö muutokset ja geometria tulivat tutuiksi. Shakkiakin ehdimme vielä pelaamaan ja voitinkin pari viimeistä ottelua, mutta vielä pojat jäi voiton puolelle, tilanteeksi jäi 7-6 pojille.
Työssäoppimisjakso oli oikein mukava ja opettavainen ja olen tyytyväinen, että loppujenlopuksi päädyin tänne nuorisovankilaan töihin. Pojat olivat oikein kohteliaita ja mukavia sekä innokkaita oppimaan uutta. Toivottavasti saimme vaikutettua poikiin siten, että he eivät enään tänne palaa,
Työpaikan henkilökunta antoi vapaatkädet omantyön suunnitteluun mikä toisaalta on hieno asia, mutta vaatii myös paljon oma-aloitteisuutta työn suunnittelussa. Opettavaisin asia itselleni oli miten ilmaisen ja saan ymmärretyksi itseni, kun aina ei ole yhteistä kieltä, eikä myöskään paljon apuvälineitä ole tarjolla.
Tilaamani 400 rannerengastakin valmistuivat ja ilmeet olivat sanoinkuvaamattomat kun laskin 750.000 tzh pöytään. Sam ja yksi toinen poika saivat tästä suurimman osan, mutta myös muut pojat saivat pienet siivut, sen mukaan miten jokainen oli urakassa auttanut. Tätä projektia kävimme myös läpi pienenä yrittäjyyskasvatua projektina. Laskimme kustannuksia ja aikaa mitä tähän meni sekä mitä siitä jäi palkaksi. Ihan kohtuullisesti siitä jäi paikalliseen palkkatasoon verrattuna.
Viimeisenä viikonloppuna oli myös matkamessut Yliopiston urheilustadionilla. Siellä oli paikalla matkanjärjestäjiä ja majoituksen tarjoajia sekä kolutuksen tarjoajia. Tämä tilaisuus olisi pitänyt vaan olla jo tullessa niin olisi saanut hyviä ideoita. Itseäni myös kiehtoi muuan koulutus mahdollisuus. Tarjolla oli yhden lukuvuoden kestävä Safarimanagerin kurssi, siinä voisi olla hieno homma.
Moshi oli mukava rauhallinen ja turvallisen tuntuinen kaupunki sekä erittäin siisti. Tästä mainitsinkin järjestömme henkilökunnalle ja he kertoivat, että Moshi on yksi Tanzanian siisteimpiä kaupunkeja. Kuitenkin aina pitää olla varovainen, meidänkin porukasta yksi joutui ryöstön kohteeksi, kun ohi ajavan moottoripyörän matkustaja nappasi häneltä käsilaukun, tästä meitä kyllä varoitettiin heti aluksi, että näi voi käydä.
Ehkä voisimme myös ottaa jotain asioita omaksemme tästä paikallisesta "Pole Pole" kulttuurista. Täällä ei aina ole mahdoton kiire ja stressi, silti asiat hoituvat. Tähän kyllä auttaa se, että työntekijöitä on paljon ja heistä ei puristeta viimeisiä irti. Hyvä esimerkki on paikalliset huoltoasemat, jos on neljä pumppua käytössä niin joka pumpulla on oma työntekijänsä joka rahastaa ja tankkaa. Tätä tietysti helpottaa "hieman" Suomea edullisempi palkkataso.
Voin kyllä suositella kaikille opiskelijoille ja miksei muillekkin, tällaista kansainvälistä jaksoa opiskeluihinsa ja elämäänsä. Antaa paljon, mutta vaatii myös itseltä aktiivisuutta etsiä, tutkia ja lähteä mukaan paikalliseen kulttuuriin.
Itse näin ja koin paljon hienoja hetkiä ja asioita sekä tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja sain toteutettua yhden lapsuuteni unelman, kun pääsin joululomalla Safarille
Asante sana kwa kila mtu ambaye alikuwa kwenye safari hii.
Kommentit
Lähetä kommentti