Tervehdys pitkästä aikaa.
Pieni tauko tullut blokiin viime kerran jälkeen. Ensin alueeltamme hajosi nettiyhteydet n viikoksi ja sitte aloitin joululoman, josta kerron tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.
Uusi työkaverini aloitti työt oman perehdyttämisjaksonsa jälkeen. Hän on sosiaalialan opiskelija ja lähihoitaja, näin saadaan vahistusta ainakin terveystiedon opetukseen.
Keskustelimme hänen kanssaan tulevista tunneista ja päätimme jakaa niitä niin, että minulle tulee enemmän vastuuta matematiikasta ja hänelle englannista.
Ensimmäinen viikko sujuikin hyvin, kun saimme annettua yksilöllisempää opetusta kummassakin pääaineessa. Lisäksi englannin tunneille toimme sekä englanninkielisen ja swahilinkielisiä sanomalehtiä pojille iltaisin luettavaksi, sekä keskustelimme seuraavina päivinä mikä oli heitä eniten kiinnostanut. Urheilu ja musiikki tuntuivat kiinnostavan eniten, kas kummaa.
Työkaverini toi puhallettavan karttapallon mukanaan ja saimme tästä hyvän lisän maantiedon opetukseen, heittelimme sitä toisillemme ja pyysimme aina etsimään jonkun maan tai maanosan.
Perjantaina oli Suomen itsenäisyyspäivä ja tulevana maanantaina sitten Tanzanian, niinpä päätimme kerätä pienen tietoiskun kummastakin maasta pojille. Siitä syntyikin hyvä keskustelu ja pojat esittivät paljon kysymyksiä.
Mutten viikko meni tutun kaavan mukaan, tuntien välissä aina pelailimme jotain pelejä. Edelliset ohjaajat olivat tuoneet salibandy mailoja, mutta pallot olivat hävinneet, nyt uusi työkaverini toi mukanaan palloja ja pääsimme ottamaan uuden lajin päiväohjelmaa. Shakki on nyt tilanteessa 5-2 pojille, pikkuhiljaa rupean pysymään pelissä mukana.
Illalla lähdimme kaikki joukolla viettämään itsenäisyyspäivä.
Henkilökunta oli yllätykseksemme tilannut näyttävän kakun jälkiruuaksi. Viikonloppuna osa porukkaa lähti Hot spring lähteille uimaan ja minä lähdin parin kaverin ja paikalisen pojan kanssa käymään toisella vesiputouksella ja Kilimanjaron yhdellä portilla sekä paikallismarkkinoilla.
Maanantaina kun palasimme töihin, niin meitä odotti yllätys. Yksi pojista oli päässyt pois, mutta viisi uutta oli tullut tilalle.
Uudet pojat olivat iältään 11-17v, kaksi oli 11, kaksi 15 ja yksi 17.
Tämähän pisti meidän suunnitelmat uusiksi. Keskustelimme ja kyselimme pojilta heidän koulunkäynnistä sekä mitä haluaisivat oppia. Nuorimmat osasivat hieman laskea ja lukea eivät englantia. Vanhemmat osasivat kuulemma lukea, jonkun verran englantia ja matematiikkaa. Aloitin isompien ja vanhojen tuttujen kanssa matematiikasta jakolaskuista ja he olivat heti hyvin mukana. Työkaverini aloitti nuorempien kanssa yhteen ja vähennyslaskuista ja nämä sujuivatkin kohtuullisesti, mutta alekkain laskemista heille ei oltu opetettu. Tähän keskityimmekin heidän osalta.
Englannin osalta vaihdoimme osia ja minä opetin nuoremmille yksinkertaisia sanoja ja sanontoja sekä työkaverini jatkoi lukemis ja keskusteluharjoituksia vanhempien kanssa.
Sam ja vanhemmat pojat tekevät myös rannerenkaita iltapuhteena ansaitakseen omaarahaa. Näitä muut vapaaehtoiset ovat tilanneetkin hyvin tuliaisiksi. Minä lähetin kuvan näistä Suomeen ja sainkin 400 rannerenkaan tilauksen. Pojat olivat innoissaan ja rupesivat laskeman monta pitää päivässä tehdä, että kerkevät kaikki tekemään ja paljon siitä tulee rahaa, monta onnelista hymyä kun tulos selvisi heille.
Uusi työkaverini aloitti työt oman perehdyttämisjaksonsa jälkeen. Hän on sosiaalialan opiskelija ja lähihoitaja, näin saadaan vahistusta ainakin terveystiedon opetukseen.
Keskustelimme hänen kanssaan tulevista tunneista ja päätimme jakaa niitä niin, että minulle tulee enemmän vastuuta matematiikasta ja hänelle englannista.
Ensimmäinen viikko sujuikin hyvin, kun saimme annettua yksilöllisempää opetusta kummassakin pääaineessa. Lisäksi englannin tunneille toimme sekä englanninkielisen ja swahilinkielisiä sanomalehtiä pojille iltaisin luettavaksi, sekä keskustelimme seuraavina päivinä mikä oli heitä eniten kiinnostanut. Urheilu ja musiikki tuntuivat kiinnostavan eniten, kas kummaa.
Työkaverini toi puhallettavan karttapallon mukanaan ja saimme tästä hyvän lisän maantiedon opetukseen, heittelimme sitä toisillemme ja pyysimme aina etsimään jonkun maan tai maanosan.
Perjantaina oli Suomen itsenäisyyspäivä ja tulevana maanantaina sitten Tanzanian, niinpä päätimme kerätä pienen tietoiskun kummastakin maasta pojille. Siitä syntyikin hyvä keskustelu ja pojat esittivät paljon kysymyksiä.
Mutten viikko meni tutun kaavan mukaan, tuntien välissä aina pelailimme jotain pelejä. Edelliset ohjaajat olivat tuoneet salibandy mailoja, mutta pallot olivat hävinneet, nyt uusi työkaverini toi mukanaan palloja ja pääsimme ottamaan uuden lajin päiväohjelmaa. Shakki on nyt tilanteessa 5-2 pojille, pikkuhiljaa rupean pysymään pelissä mukana.
Illalla lähdimme kaikki joukolla viettämään itsenäisyyspäivä.
Henkilökunta oli yllätykseksemme tilannut näyttävän kakun jälkiruuaksi. Viikonloppuna osa porukkaa lähti Hot spring lähteille uimaan ja minä lähdin parin kaverin ja paikalisen pojan kanssa käymään toisella vesiputouksella ja Kilimanjaron yhdellä portilla sekä paikallismarkkinoilla.
Maanantaina kun palasimme töihin, niin meitä odotti yllätys. Yksi pojista oli päässyt pois, mutta viisi uutta oli tullut tilalle.
Uudet pojat olivat iältään 11-17v, kaksi oli 11, kaksi 15 ja yksi 17.
Tämähän pisti meidän suunnitelmat uusiksi. Keskustelimme ja kyselimme pojilta heidän koulunkäynnistä sekä mitä haluaisivat oppia. Nuorimmat osasivat hieman laskea ja lukea eivät englantia. Vanhemmat osasivat kuulemma lukea, jonkun verran englantia ja matematiikkaa. Aloitin isompien ja vanhojen tuttujen kanssa matematiikasta jakolaskuista ja he olivat heti hyvin mukana. Työkaverini aloitti nuorempien kanssa yhteen ja vähennyslaskuista ja nämä sujuivatkin kohtuullisesti, mutta alekkain laskemista heille ei oltu opetettu. Tähän keskityimmekin heidän osalta.
Englannin osalta vaihdoimme osia ja minä opetin nuoremmille yksinkertaisia sanoja ja sanontoja sekä työkaverini jatkoi lukemis ja keskusteluharjoituksia vanhempien kanssa.
Sam ja vanhemmat pojat tekevät myös rannerenkaita iltapuhteena ansaitakseen omaarahaa. Näitä muut vapaaehtoiset ovat tilanneetkin hyvin tuliaisiksi. Minä lähetin kuvan näistä Suomeen ja sainkin 400 rannerenkaan tilauksen. Pojat olivat innoissaan ja rupesivat laskeman monta pitää päivässä tehdä, että kerkevät kaikki tekemään ja paljon siitä tulee rahaa, monta onnelista hymyä kun tulos selvisi heille.
Uusille pojille opetin yhden koriinheittopelin aluksi ja tätä pelailimme jonkun aikaa ja sitten oli vuorossa jenkkifutis ja salibandy. Selvästi näkyi, että kaksi nuorinta poikaa olivat joutuneet elämässään pitämään puolensa ja kärkkäästi omivat palloa itselleen eivätkä olisi millään malttaneet odottaa omaa vuoronsa. Lisähaastetta toi myös kommunikointi, kun ei heidän kanssa ole yhteistä kieltä ja Samkaan ei kerkeä joka paikkaan tulkkaamaan. Hyvin kuitenkin isommat pojat auttoivat ja ottivat pienemmät huomioon ja saimme pelit ajanmyötä sujumaan.
Saimme johtajalta luvan näyttää tietokoneelta ohjelmia pojille ja päätimme perjantaisin pitää elokuvapäivä. Ensimmäiseksi ohjelmaksi päätimme näyttää luontodokumentin Tanzanian luonnonpuistojen elämästä, koska harva paikallinen on näihin ihmeisiin päässeet tutustumaan ja toiseksi oli kertonut heille meneväni Safarille joululomallani, joka nyt alkaakin.
Seuraava kirjoitus koskeekin lomaseikkailujani. Hyvää joulua, syökää ja levätkää, minulla odotettavissa hieman erilainen joulu.
Kommentit
Lähetä kommentti